Jos syksy oli kuin sateenkaari kaikkine väriloistoineen, niin talvesta tulee mieleen lähinnä huvipuisto vuoristoratoineen... sellaisen myllerryksen alla olen ollut, että tuntuu kuin olisin jäänyt jumiin karuselliin...
Itsetutkiskelua laidasta laitaan. On käyty todella syvällä ja välillä vedetty pinnalla happea, jotta taas pystyy sukeltamaan.
No, tämä kuuluu elämään ja välillä hyvä näinkin :)
Nyt on aika pysähtyä ja antaa kaiken vain olla! Ottaa aikaa ja katsoa rauhassa mitä elämällä on annettavaa. Luulen että Hellstenin viisaat sanat: "sen saat mistä luovut" pätee myös tässä :) Kevättä kohti!