Elämän paradokseista kirjoittaa myös Tommy Hellsten... Itse olen aina mielelläni yrittänyt hallita elämää, sen sijaan että olisin antanut elämän antaa, mitä sillä milloinkin on ollut annettavaa. Nämä paradoksit ovat niin totta, sen olen todistanut jo monesti. Tällä kertaa kun olin vaipumassa epätoivoiseen ahdinkoon, päätin irroittaa otteen, antaa asioiden olla, ajattelematta mitä sitten ja mitäs jos ja mitä jos ei. Antaa vaan olla! Ja niinhän siinä taas kävi, että kun luopuu tavoittelemasta hyvää oloa, sieltä se tulee ihan itsekseen. Haaveitahan saa olla, tosin itselläni ei tällä hetkellä juurikaan niitä ole. Pieniä arkisia toiveita vain :) ja sehän riittää :)